torstai 23. tammikuuta 2014

Saippuaooppera ranskalaisittain : Hollande –Trierweiler –Gayet

Vaikuttaa siltä, että kansa tarvitsee leivän ja sirkushuvien lisäksi henkilön, jota saa kaikella luvalla pilkata. Se on julmaa, mutta koska emme tunne häntä henkiökohtaisesti unohdamme rippeetkin myötätunnosta. Illallisen ääressä tämä henkilö toimii takuuvarmana keskustelun avaajana, kaikki ovat yksimielisiä hänen typeryydestään, hän raivostuttaa ja naurattaa, viihdyttää meitä uusilla juonteenkäänteillään.

Suomessa tämä rooli näytettäisiin antavan helposti suhteellisen harmittomille nykäsille ja tukiaisille, mutta täällä Ranskassa jatkuvan arvostelun, pilkan ja juoruilun kohteena ovat presidentit, kukin vuorollaan. Heti Francois Holland :in valinnan jälkeen media keskittyi rakentamaan hänestä kömpelön, typerän, hitaan ja ennenkaikkea virkaansa epäpätevän kuvan. Häntä kutsutaan hyytelöksi, pieneksi vitsiniekaksi, vaahtokarkiksi, pingviiniksi. Ei kovin imartelevaa miehelle, jolta odotetaan jykeviä hartioita, vankkaa selkärankaa, karismaa ja uskottavuutta.

Uusimmat juorut pikku pingviinistämme ovat varmasti kantautuneet Suomeenkin. Valta on aina tuonut mukanaan kauniita naisia. Ei kait siis ole yllättävää, että perunalta näyttävä presidenttimme on saanut sisäisellä kauneudellaan ja piilevällä viisaudellaan hurmattua kauniin ja tietenkin lähes 20 vuotta nuoremman näyttelijättären Julie Gayet :in. Emme tarvitse saippuaoopperoita, juorut korkeimman eliitin juonenkäänteistä ovat niin mehukkaita.


Tiivistän kansallisen « kaunareidemme » viimeisimmät jaksot parin viikon ajalta. Kaikki lähti liikkeelle kun Voici-juorulehti paljasti presidenttimme salarakkaan. Jotta salaperäisten tapaamisten näyttämö olisi tarpeeksi yllätyksellinen, lemmenpesäksi oli valittu korsikalaiseen mafiaan kuuluvan 2013 ehdollisen vankeusrangaistuksen saaneen Michel Ferracci :n asunto presidentin virka-asunnon läheisyydestä. Jälkeenpäin on vakuuteltu, että kyseessä on täysin järjetön valhe. Lehtitietojen mukaan suhde on kestänyt jo kaksi vuotta ja pysynyt täysin salassa presidenttimme viralliselta naisystävältä Valérie Trierweiler :ilta. Uusimmat villit juorut, joita tänään on kiirehditty syyttämään perättömiksi, kertovat kuinka Trierweiler sai Voici-juorulehden nähtyään hermoromahduksen ja tuhosi täysin Holland :in virallisen työhuoneen. Hän olisi huhujen mukaan rikkonut valtion arvokkaita taideteoksia, antiikkia ja muuta omaisuutta aiheuttaen 3 miljoonan euron vahingot. Jotta ihmisten mieliin iskostuisi vielä vaikuttavampi otos saippuasarjasta, juorut kertovat kuinka turvamiehet olivat joutuneet tulemaan lopulta väliin pistäen « premièr dame » :mme kankkuun ruiskeen rauhoittavaa, jotta hänet saatiin baareille ja sairaalaan rauhoittumaan.

Petetty nainen, vaarallinen nainen, miten sairaalassa turvassa/eristyksessä oleva « lepäävä » naarasleijona saadaan pidettyä tyynenä ja käyttäytymään koreasti vihdoin vapaaksi päästyään ?

Entä kuka voi olla tämän petollisen kolmiodraaman paljastumisen takana ? Kansa heittää vettä myllyyn, Dominique Strauss-Kahn, astu näyttämölle, kansa huutaa ! Mikä voisikaan olla mehukkaampi teoria kuin DSK:n kosto ? Dominique Strauss-Kahnista povattiin presidenttiä Sarkozyn seuraajaksi hänen ollessaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja. Salaliittoteoriat väittävät, että Martine Aubry ja Francois Hollande tunsivat DSK :n heikkouden naisiin ja he olisivat siten virittäneet kuuluisan ansan Sofitel-hotellissa. DSK :n langetessa hotellisiivoojan seksuaaliseen häirintään, hän joutui jättämään presidentinehdokkuutensa.

Toisaalta Holland :in ex-vaimolla on kaikki ainekset kaunaan, hän hävisi Sarkozylle presidentinvaaleissa ja hänestä ei tullut edes First Lady :ä Fraçois Hollanden valitessa rinnaleen nuoremman naisen.

Hyytelö tärisee, kansa odottaa malttamattomana uutta jaksoa lempi saippuasarjastansa Elyseestä. Ja minä pikku ranskareportteri pidin teidät ajan tasalla siltä varalta, jos arki niin mukavan ja suositun Niinistön kanssa välillä tylsistyttää.

Kuva: vivi mac

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuinka kasvatetaan Bébé suomalaisittain ?


Pitkältä joululomalta Suomessa mukaani tarttui paljon huomiota saanut Pamela Druckerman :in kirja « Kuinka kasvattaa bébé » . Kirja kuuluu mielestäni hupilukemisen sarjaan, vähän samaan tyyliin kuin naistenlehtien parisuhdepohdinnat. Tiedoksi heille, jotka eivät ole kirjasta kuulleet, siinä käsitellään amerikkalaisen ja ranskalaisen vanhemmuuden eroja ja pariisilaisten äitien tapaa kasvattaa lapsistaan sivistyneitä, helppoja ja sopeutuvia.

Kirjasta tulee sellainen olo, että amerikkalaiset äidit olisivat hyvin pihalla, täysin maalaisjärjen ulottumattomissa, neuroottisia ja lukemattomien tutkimustulosten, lapsipsykologien ja journalistien heitteleminä kuin merihädässä olevia poloja, jotka ovat pulassa lastensa kanssa. Ranskalaisista äideistä annetaan mielikuva kasvattajina, jotka luonnostaan osaisaavat kouluttaa hienovaraisesti lapsensa kaunistapaisiksi unelmalapsiksi.  Jokainen tietenkin oivaltaa kyseessä olevan reipas yleistäminen, mutta taitaa rivien väliin silti olla kylvettynä muutama totuuden siemen.

Voi kun tämän vertailun saisi Suomen ja Ranskan osalta. Kummalla puolella te Suomessa asuvat äidit tunnette olevanne ?  Nukkuvatko lapsenne täydet yöt jo muutaman kuukauden ikäisinä ? Miten suhtaudutte lapsienne ruokiin, ovatko he minikokoisia herkkusuita, jotka haluavat maistella yhtä erikoisia ruokia kuin tekin vai menettekö ihan mieluusti vauvanruokalinjalla ? Leipovatko pikkutaaperot kanssanne vai yritättekö pitää täystuhon mahdollisimman kaukana jauhopurkista ?

Mietin omalta osaltani, että onko minusta tullut pikkuhiljaa suomenranskalainen vai muistuttaako ranskalaisten kasvatus arvoiltaan suomalaista tapaa opettaa lapset elämään ?

Toisaalta kirjasta huomaa taas kerran miten äidit yhtenään vertaa itseään toisiin ja miettii ovatko he parhaalla tavalla äitejä, he kyseenalaistavat valintojaan ja miettivät osaavatko he edistää ja auttaa lasta kasvussaan. Itsekin törmään jatkuvasti kommetteihin jotka saavat käsikarvani jumppaamaan. Miksi se oma tapa olisi oikea tai väärä ? Jos tietty tapa toimia sopii omaan lapseen, omaan elämäntapaan ja omaan perheeseen ja lapsen kanssa on helppoa elää arjessa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, niin se on varmasti jo hyvä. Tuskin sormiruokailu, alle vuoden ikäisen vaipattomuus, hienot vaatteet vs. käytännöllinen kura-asulook, unikoulu tai perhepeti tekevät kenestäkään yksinään parempaa aikuista tai onnellisempaa lasta.

Tämä oli taas tälläinen lapsiteema kahden eri kulttuurien tavoista kasvattaa lapset. Olisi ihan mahtava saada kommetteja, heiltä jotka ovat kirjan lukeneet tai jotka muuten haluavat jakaa näkemyksensä.




Nautinnollista vuotta 2014 !