Piknik ranskalaisittain

Piknik ranskalaisittain

Elämä on täyttynyt viime vuosien aikana kovasti sekä omalta että ranskalaisten ystäviemme osalta. Perheet ovat kasvaneet ja monet ovat lähteneet neliömetrien tai työn perässä pois Pariisin keskustasta. Samalla ystävien näkeminen on hankaloitunut entisestään.

Ranskalaisessa kulttuurissa ystäviä nähdään perinteisesti lounaan tai illallisen yhteydessä, pitkän kaavan mukaan. Vieraille tarjoiltava ateria koostuu oikeaoppisesti alkujuomista ja –naposteluista, alkuruoasta, pääruoasta, juustoista, jälkiruoasta ja lopuksi vielä kahveista. Kaikki yksi kerrallaan ja nautiskellen, viiniä tietysti maistellen. Lounaan alkaessa puolelta päivin se loppuu välillä vasta viideltä ! Lisäksi valmistelut vie paljon aikaa ja ovat myös aika kalliita. Onkin siten ymmärrettävää, ettei joka viikonloppu ole mahdollisuus kutsua ja kestitä.  

Omassa lapsuudenkodissani vieraat tulivat ja menivät, kutsuttuina, heidän itsensä kutsumina ja spontaanisti poiketen. Ovet olivat avoimet ja vierailijoita riitti, se oli mukavaa! Heille tarjottiin useimmiten kahvit ja mitä milloinkin oli tehtynä ; piirakkaa, pullaa, tuoreita sämpylöitä. He tulivat tapaamaan meitä, eivät kestittäviksi. He olivat aina tervetulleita, perhe jatkoi elämäänsä siinä ohessa, istuttiin kahvipöydän ääreen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, välillä vierailijat piipahtivat vain eteisessä.  Emme kysyneet heiltä, mitä he mieluiten joisivat? Kelpaisiko olut, alkuviini, Perrier, Coca Cola vai tuoremehu? Emme pahoitelleet, ettei kivennäisvettä ollut raikkaana vain huoneenlämpöisenä. Lapsuudenkodissani tarjottiin kahvia, jopa teetä kahvittomille, ja se riitti juomaksi. Se oli minusta ihanan spontaania, rentoa ja sosiaalista.

Toki nuoret perheet Ranskassakin yrittävät tehdä asiat vähän rennommin, muuten kukaan ei näkisi ketään. Läheisten ystäviemme kanssa sovimme usein, että jokainen pariskunta osallistuu lounaaseen, yksi pariskunta tuo alkuruoan, toinen jälkiruoan, kolmas viinit jne. Se on sinänsä kätevää ja helpottaa isäntäparia rahallisesti ja säästää heitä paljolta työltä. Mielestäni tämän kaltaiset lounaspiknikit ovat aivan mainioita, jokainen osallistuu joko kokkaamalla tai leipomalla itse omia bravuureitaan tai ostamalla valmiita herkkuja erikoismyymälöistä.

Toki ei voi yleistää, puhun vain omasta ystäväpiiristäni ja perinteisestä ranskalaisesta tavasta tavata ystäviä. Toisin silti mielelläni Ranskaan hippusen lisää suomalaista kulttuuriani mutkattomasta tavasta tavata spontaanisti ja rennosti ilman hirveää työtä järjestää leppoisa iltapäivä ystävien seurassa.

Blogini yksi tarkoitus on tutustua Suomen ja Ranskan erilaisuuksiin ja napata kummastakin kulttuurista mukavia tapoja, joita voi soveltaa omassa elämässään. Minä haluasin tutustuttaa ystävämme suomalaiseen « avoimet ovet – kahvittelukulttuuriin », ehkä teille voisi olla erilaista kokeilla  ystävien kesken « ranskalaista lounas-piknikkiä ». Vai mitäs sanotte ?

Ensi viikolla matkustan Suomeen kahvittelemaan ja jakamaan pienen hetken arkea mahdollisimman monien kanssa.

 

 

Kuva pienistä purtavista alkudrinkin kanssa.

 

A bientôt.