maanantai 2. joulukuuta 2013

Puhuukohan Pikku Monsieur:kin pian kiinaa ?






Puhuukohan Pikku Monsieur:kin pian kiinaa ?


Kaksikielisenä perheenä ja aiheeseen syvälle sukeltaneena usein mietityttää mitenköhän meidän yksivuotias Pikku Monsieur oppii kaksikieliseksi. Aikoinaan maallikkona tuntui kovin luonnolliselta ja itsestäänselvältä, että monikielisen perheen lapsista tulee monikielisiä. Kohdallani taas kerran toimii sananlasku « Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä ». En tiennyt, että monet kaksi- tai usempikieliset perheet voivat tehdä valtavan työn ja siitä huolimatta heidän lapset eivät koskaan opi puhumaan kaikkia perheen kieliä sujuvasti.

Kuten koko kasvatustyön, myös kaksikielisyyteen kasvattamisen motto on ilmeisesti johdonmukaisuus. Olen ainakin siinä mielessä johdonmukainen, että yritän joka kerta ja joka tilanteessa parhaani. Teen kaikkeni tukeakseni lapseni suomenkielen oppimista, mutta siten, ettei se heikentäisi isän, äidin ja lapsen välistä kolminkeskistä kommunikaatiota. Usein on kuitenkin hetkiä, etten lapselleni puhuessani kommunikoi ainoastaan hänen kanssaan vaan samalla myös hänen isänsä kanssa. Mielestäni olisi sääli, jos näissä kolmenkeskisissä tilanteissa en sallisi itselleni ranskankieltä.

Toisaalta saan kuulla myös kommentteja, että puhun kovasti suomea lapselleni ja hän tuntuu ymmärtävän paremmin suomea kuin ranskaa. Kaikki on toki sitä mieltä, että kaksikielisyys on hyväksi, mutta « eiköhän se oppisi suomen kuitenkin, vaikka pitäisit kiinni myös hänen ranskankielenkehityksestä» ja « Olisihan sääli, ettei hän olisi koulun alkaessa kolmivuotiaana samalla tasolla kuin muut lapset ». Mielestäni ei ole vielä kauhean suuri katastrofi, jos 3-vuotias ei esikouluun mennessä ekan kuukauden aikana ymmärrä ihan kaikkea ranskaksi vaan osaa « ainoastaan» kahden kielen alkeet ja kirii ranskalaiset lapset kiinni kuukaudessa kahdessa. Taidan olla vasta taistelun ensimetreillä ja sisua varmasti tulen tarvitsemaan. Oman äidinkielen puhuminen lapsen kanssa ei mielestäni ole itsekyyttä tai joustamattomuutta, vain suuri lahja rikkaan kulttuuriperninnön, sosiaalisen verkoston ja tulevaisuuden kannalta.

Olen kokopäiväisesti suomenkielinen äiti, mutta suurimman osan ajastani ranskankielinen aikuinen. Kommunikaationi suomeksi on jokseenkin rajoittunutta, keskusteluni ovat tavallisia arkisia aiheita lapsen, suomalaisten ystävieni ja perheenjäsenieni kanssa. Suomen kieleni ei siis pysy mukanani joka tilanteessa sen käytön rajoittuessa hyvin arkisiin aiheisiin. Suomeni siis ajan kuluessa köyhtyy ja minun pitäisi omalla suomellani ruokkia pieni poikani kaksikieliseksi. Miten käy kun huomaan jo nyt puheessani sekoittavan siilin ja hiiren tai unohtaneeni eläinten ääntelyiden suomenkieliset versiot, niin ranskassa kukko ei tietenkään sano « kukkokiekuu » vaan « cocorico ». Ehkä pian Pikku Monsieur :n kuullaan oivaltavan, että « cucko tekee cocorikiecoo ».

Kieltä on mukava käyttää ja sen kanssa rikastuttaa viestintäänsä, leikkiä sanoilla ja osallistua keskusteluun, kun sen hallitsee hyvin. Kun kieli takkuilee koko kommunikaatiotilanne tuntuu tukalammalta. Lapset erottavat hienovaraisetkin aksentit puheesta ja pitävät erilaisella aksentilla puhuvaa henkilöä outona. Muistan kuinka pieni ranskalainen tyttö kysyi minulta muutama vuosi sitten : « puhutko sinä kiinaa? » En heti ymmärtänyt, sillä puhuin pikkutytön kanssa ranskaa. Hän oli tarkkaavaisena huomannut, etten puhu ranskaa ihan samalla tavalla kuin hän. Taisin punastua.

Toivon, että Pikku Monsieur jonain päivänä voisi rennosti heittää huulta suomeksi, siten ettei kukaan Suomen vierailulla luulisi hänen puhuvan kiinaa. Siihen tavoitteeseen päästäkseni yritän löytää suomenkielisiä laadukkaita kirjoja, joiden avulla voin rikastuttaa hänen kehittyvää kieltänsä ja samalla pitää yllä omaani. Jos hänen kielensä kehitys jää vain minun suomenkielen hallitsemisen varaan niin hän oppii varmasti äitinsä tavoi sanomaan « sopii kuin nenän päähän », « tulipas siitä kurja sanaharakka » ja « voi jopas se kissa nyt reklamoi siellä kopissansa ». Katsotaan siis mihin se päärynä puusta putoaa ;)

Ostaisin mielelläni lähelläni olevan lastenkirjakaupan tyhjäksi, niin loistava lastenkirjavalikoima heillä on. Jos teillä on mahdollisuus ja lastenkirjat kiinostavat niin suosittelen ehdottomasti Pariisissa tutustumaan Chantelivre kirjakauppaan. (13 Rue de Sèvres, 75006 Paris +33 1 45 48 87 90
http://www.chantelivre.com). Heillä on esimerkiksi erinomainen valikoima pienille suunnattuja kuvakirjoja. Lisäksi suosittelen lastenkirjailija Hervé Tullet :ia, joka tekee visuaalisesti lapsia kiinostavia kirjoja ja joita ransklaiset kasvatuksen ammattilaiset suosittelevat. Hervé Tullet :n kirjoja saa myös Akateemisen kirjakaupan kautta.







Jos teillä on vastaavasti vinkata joitain laadukkaita suomenkielisiä lastenkirjoja, niin olisin todella iloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti