Motivaatio sanoo: "kiikunkaakun" !

Kiikun kaakun, ylös ja alas, motivaationi heilahtelee keinuvasti edestakaisin ja minä yritän tasapainotella ja hallita heiluria parhaani mukaan.

Motivaatio on tehokas puskuri viemään eteenpäin, mutta miten motivoisin motivaatiotani? Paras motivaationi tsemppaaja on oma mieheni, mutta tehokkainta olisi oppia saamaan itse hyvä energia liikkeelle.

 

Merkittävä motivaation jähmettäjä taitaa olla pelko ja luottamuksen puute. Rohkea askel on jo tarttua unelmastaan kiinni ja uskaltautua yrittämään.

Unelmani olisi tuoda suomalaisten kuluttajien saataville upea ranskalainen lastenvaatetarjonta, ei vain muutamaa merkkiä vaan toivottaa virtuaalisesti kaikki suomalaiset vanhemmat tutustumaan ja shoppailemaan Pariisin lastenvaateputiikkeihin ja siten parantaa huomattavasti nykyistä lastenvaatetarjontaa Suomessa. Projektini mutkikkuus, laajuus ja nettikaupan ja -palveluiden kiemuroiden tunteminen ja hallitseminen saa minut välillä jumiin ja tainnuksiin.

Sukeltaessaan uudenlaiseen projektiin saa kokea upeita elämyksiä, onnistumisen tunteita ja ennen kaikkea oppia ihan valtavasti. Kaiken mukaansatempaavan ja positiivisen vastapainona on, että usein saa ryystää myös kunnolla vettä nenäänsä, pettyä palautteeseen, huomata miten vaikea on innostaa ihmisiä mukaan, miten kallista ulkopuolinen apu voi olla ja miten oma aika, taito ja kädet eivät riitä kaikkeen tekemiseen. Sitten on noustava pinnalle ja uskallettava painaa pää uudelleen veden alle epämielyttävästä kokemuksesta huolimatta, siitä välittämättä, ettei jatkuvasti hallitse tilannetta eikä tiedä suuntaa mihin räpiköidä. Välillä virta saakin viedä, se opettaa.

 

Muistutan mieleeni tehokkaaksi kokemani motivointimenetelmän. Esitän itselleni kysymyksen : «  mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua projektini suhteen, mikä olisi epäonnistumista ». Olisin epäonnistunut, jos en edes yrittäisi, jos en olisi ottanut opiksi ja jos vuosien päästä jossittelisin ja katuisin.

Motivaationi rohkaistuu jälleen kun muistutan mieleeni, mitä minulla on voitettavana. Oma projektini on tuonut kotiäitiyden oheen mielenkiintoista ajattelutyötä, pitänyt minut hieman yhteydessä työelämään, minua neuvoneet ihmiset ovat olleet rikastuttavia oppeineen ja olen laajentanut tietoani tutustumalla erilaisiin mahdollisuuksiin ja menetelmiin. Tutkimusmatkani on ollut rikas ja sillä on varmasti vielä paljon annettavaa. Sen aarteet ovat vielä itsellenikin mysteeri. Ehkä löydän vielä itseäni täydentävän yhtiökumppanin, loistavan yrityksen, jonka tiimiin haluan mukaan tai onnistun lopulta rakentamaan pienen ja pippurisen yrityksen, joka löytää asiakaskuntansa suomalaisista kuluttajista ja joka kehittyy heidän kanssaan.

 

Aarteen metsästys siis jatkukoon, mitään ei ole menetettävänä, matka opettaa jo itsessään ja ehkä lopulta yllättyy itsekin mihin reitti lopulta on kuljettanutkaan. Tutkimusmatkailijan onni on vapaus, kantava voima uteliaisuus ja pelko tuntemattomuus.

Nyt on vedetty taas keuhkot ilmaa ja rohkeutta täyteen, nipistetään nenästä ja toivotaan, että sukellusmatka veisi taas uusille ja opettavaisille aalloille.

Tässä pieni tyylinäyte: täysin uusi laji, tyylistä viis, mutta piti yrittää ja kömmähtää, kokea ja uskoa, että aallot vie.