Miten iloisina otimmekaan vastaan aikaisen kevään auringon
Pariisissa. Puistot kukkivat, kepeä lasten nauru valtasi leikkikentät ja koirat
ottivat aurinkoa isäntiensä nauttiessa terassilla virvokkeita. Edellisessä
kirjoituksessanikin hehkutin miten mainiota on, että talvi hurahti huomaamatta
ja nyt nautitaan jo keväästä.
Kunnes Pariisi muistutti taas kerran ristiriitaisuudestaan !
Samalla kun aurinko sai ihmiset rynnimään puistoihin ja terasseille, saapui
lämpöisen auringon eteen harmaa saastepilvi. Ilma pysyi lämpimänä, ihmiset
motivoituneina ulkoilemaan, mutta aurinko oli saastepilvien peitossa ja huoli saasteiden vaikutuksesta
terveyteemme hiipii varjostamaan mieltämme. Lapsia ei viedä enään kerhossa ulos
leikkimään, silmiä kutittaa ja nenää kuivaa, onneksi on lentoliput varattu Suomen raikkaaseen toukokuuhun.
Saastepilven suurimmat aiheuttajat ovat kuulema autot, joten
päätetään, että ainoastaan parittomattomilla rekisterikilvillä varustetut autot
saavat ajaa, poikkeuksia, joita tietenkin on lukemattomia, huomioimatta.
Sitä vastoin, että puhuttaisiin asian huolestuttavuudesta ja
pitkän aikavälin ratkaisuista tulevaisuuden varalle, kuulen pettymyksekseni lähinnä spekulointeja poliittisesta strategiasta. Oppositio epäilee
rajoituksen olevan lähinnä vasemmiston kommunikaatiokikka juuri ennen kunnallisvaaleja.
Tai ainakin heitä voi syyttää viivästelystä, sillä saastepilviennuste esitettiin
jo kymmenen päivää sitten.
Jopa saastepilvestä kevätaurinkomme edessä väännetään
Ranskassa ensisijaisesti poliittinen aihe. Huolestuttavan ympäristöongelman edessä keskitytään tähän hetkeen ja toisten syyttelyyn, päättäjien kyvyttömyyden ja tehottomuuden
todisteluun, sitä vastoin, että se toimisi kuin ekologinen herätyskello, joka
saisi meidät kaikki heräämään ajattelemaan tulevaisuutemme keväitä ja ratkaisuita, joilla takaisimme niiden raikkaan vihreyden ja pilvettömän taivaan, linnun laulun ja lasten naurun.
