Pilttejä pilkkaamatta

« Uskon, että olet nykyaikainen nainen ja tiedän sinun arvostavan työntekoa, en ole huolissani suhteesi, luotan että palaat pian takaisin töihin ». Näin entinen päällikköni suhtautui aikoinaan raskausuutiseeni. Olen pitänyt Ranskassa asuessani aina työn ja yksityiselämäni visusti erillään. Kyseiseltä päälliköltä oli siten jäänyt tutustumatta minun perinteisiin perhearvoihin ja hän kuvitteli, että palaisin 3 kuukauden äitiysloman jälkeen töihin tyytyväisenä muutaman kuukauden kokemukseen kotiäitiydestä.

Olen edelleenkin tyytyväinen ja motivoitunut kotiäiti, vaikka sivussa puuhaankin projektiani. Työtä riittää, jos seuraa ranskalaisten lapsiin erikoistuneiden ammattilaisten neuvoja. Tärkeimmäksi tehtäväksi äideille annetaan lapsen elämysten rikastuttaminen, lapselle herättelevien kokemuksien tuottaminen. Ideoita tähän « herättelyyn » tulee joka puolelta, niin kerhon perehtyneeltä henkilökunnalta, tarhatädeiltä, sukulaisilta ja kirjoista. Tähän lasten aistien ja kokemusten rikastuttamiseen kuuluu mitä erilaisempia elämyksiä märän ruohon tuntemisesta, vesihyrrän toiminnan tutustumiseen, muovailuvahan muotoiluun tai erilaisten pintojen kosketteluun.

Yksi erityisen tärkeä rikastuttaja on ruokailu, nautiskelu ja ruokakulttuuriin opettaminen. Olen hypännyt mukaan tähän lasten gastronomiakoulutukseen ja se on aika hauskaakin. Aloitin ruokiin totuttelun jo varhain pikkuvauvan kanssa. Haistelimme usein erilaisia ruokia, mausteita ja yrttejä, joskus ne saivat nenän ryttyyn ja toisinaan ne houkuttelivat nuuskuttamaan vielä tarkemmin. Kiinteiden ruokien astuessa kuvioihin, marssimme torille ja aloitimme sosereseptien kehittelyn. Pian laitoin joukkoon milloin mitäkin maustekaappimme pursuavasta valikoimasta ja nuolin näppejäni kun sosetta ei riittänytkään omalle lautaselleni.

Nyt mössöt ovat jo takanapäin ja pojastamme on kasvamassa kunnon herkkusuu. Jos ruokaan lataa niin paljon positiivista energiaa ja uskoa sen nautinnollisuudesta kuin Ranskassa monesti tehdään, on sen sanoman tartuttava myös lapsiin. Jos lähtee siitä periaatteesta että lapsikaan ei syö kasvaakseen vain nauttiakseen ruokailusta  ja tarjoiltava ruoka on sen mukaista, niin ei kait lapsi voi kuin kasvaa kunnioittamaan hyvää ruokaa.

Lisäksi hitaasti syöminen aikuisten kanssa opettaa kärsivällisyyttä. Kun ruoan jälkeen pitää odottaa hetki ennen kuin juusto saapuu leivän seuraksi ja kun juuston jälkeen vielä pitää odottaa, että tuore hedelmä kuoritaan jälkiruoaksi, on lapsen maltettava odottaa.  

Tämä nykyaikainen nuori nainen siis jatkaa täällä hellan ääressä hääräilyä ja jopa miettii miten onnellien on kun voi hypätä hetkeksi pois työelämästä ja tutustua myös toisenlaisen elämän haasteisiin, tavoitteisiin ja palkintoihin.

Löytääkö helmeni uudet omistajansa?

Viimeisien kuukausien aikana olen kehitellyt ja pohtinut, mikä olisi kaikkein paras tapa tuoda Suomeen pieni pala Ranskaa, jotain erilaista, pohjoismaalaisesta valtamuodista poikkeavaa. Oman yrityksen perustaminen, edes perustamisen harkitseminen ja markkinatutkimuksen tekeminen on kova työ ja siksi uskon motivaation olevan välttämätöntä onnistuakseen. Motivoituakseni tarvitsen idean, johon oikeasti uskon ja jonka haluan vilpittömästi jakaa muiden ihmisten kanssa.

Opintoni muodin alalla ja yli kymmenen vuoden kokemus myynnistä, erityisesti viimeisen 8 vuoden kokemus laadukkaiden jopa luksusmerkkien edustamisesta, ohjasi minut luonnollisesti laadukkaiden vaatteiden pariin. Lapsen saaminen sai minut hyppäämään lastentuotteiden maailmaan ja  ranskalaisten tuotteiden ei ollut vaikea saada minua ihastumaan niihin.

Toiveeni olisi tutustuttaa suomalaiset arvostettuihin lastenvaatemerkkeihin, jotka edustavat tyyliltään Keski-Eurooppalaista hillittyä tyylikkyyttä, klassisia monikäyttöisiä vaatteita ja laadukkuutta.  Havaintojeni mukaan Suomessa lastenvaatemuoti on kovin erilaista kuin Keski-Euroopassa. Se on tyyliltään retroa, värikkäitä printtejä, reippaan graafista, rentoa ja leikkisää. Siinä tyylissä ei ole mitään vikaa ja on hienoa miten vaatteiden mukavuuteen kiinitetään huomiota. Lasten tärkein työ on leikki ja vaatteiden tulee mahdollistaa liikkumaan opettelu, hassuttelu ja rento oleskelu. Kaiken käytännöllisen ja  reippaan mukavuuden lomasta olen kuitenkin kuullut apua-huutoja. Kaikkien silmää pohjoismaalainen lastenmuoti ei vain miellytä tai ainakin olisi kaipuu vaihteluun silloin tällöin.

Projektini etsii vielä muotoaan ja konkreettisiin tuloksiin menee vielä hetki. Omat sormeni syyhyää, olisi ihana ottaa jättiaskelia eteenpäin ja saada tuntumaa todellisesta kysynnästä eikä ihanteellisen vaatekaapin haaveesta, joka ei vastaa lopullista ostokäyttäytymistä.

Päätin tehdä pienen testin. Lähdin kohdeasiakasryhmäni puolesta pienelle shoppailureissulle. Ostin arvostamiani ja hyviksi koettuja Jacadin talvivaatteita ja ajattelin esitellä ne teille ja ystävillenne, jotka voisivat olla niistä kiinostuneita. Tässä ostoskierrokseni antia, pieniä helmiä, katsotaan löytyykö niille Suomesta uusia omistajia. Tietenkin kaikki muukin palaute on tervetullutta. Kiinostuneet, ottakaa suoraan yhteyttä minuun osoitteeseen saarikkoliisa @ hotmail . com

 

Jacadin beige neule. Koko 2 vuotta 88cm, koostumus 80% villa 20 % polyamidia. Ei ole koskaan kättetty. Vuoden 2013-2014 mallistosta. Hinta 60 € + postituskulut

 

 

Jacadin hurmaava vuorellinen pikkutytön hame. Hame on kietaisumalli, joka kiinitetään neppareilla ja soljilla.Materiaali villasekoite. Koko 4 vuotta / 104 cm. Vuoden 2013-2014 mallistosta, täysin käyttämätön. Hinta 50 € + postituskulut

 

Jacadin tyylikäs villasekoiteneule 2 vuotiaalle (koko 88 cm). Sesonko talvi 2013-2014, aivan uusi, käyttämätön. Hinta 65 € + postituskulut 

 

 Jacadin kauluspaita pienelle herrasmiehelle. Koko 2 vuotta /88 cm. Materiaali puuvillaa, kaulus tummansinistä vakosamettia. Talven 2013-2014 talvimalistosta, täysin käyttämätön.

Hinta 45 € + postituskulut

Jacadin ihastuttava tyttöjen tikkitakki kevääseen. Koko 3-vuotta / 96 cm. Talven 2013-2014 mallistosta, käyttämätön. Kauluksen vuoressa piilotettava huppu sadepäivän varalle.

Hinta 60€ + postituskulut

Jacadin yksinkertainen tyttöjen mekko 10-vuotiaalle (koko 140 cm). Materiaalilta ihan pehmeää angora, villa, puuvilla sekoite +hieman viskoosia ja nylonia. Hinta 50 € + postituskulut

 

Jacadin ihana toppaliivi 3-vuotiaalle pojalle (koko 96cm). Ihanan lämmin ja tyylikäs asu neuleen seuraksi keväällä. Hinta 80 € + postikulut.

Omaperäinen idea

Onpas kaunis talvinen sunnuntai-iltapäivä. Eikös olisi idyllistä mennä Pariisin kaupungintalolle luistelemaan ? Hei huomenna olisi valtion rakennusten avoimet ovet. Eikös olisi mielenkiintoista kurkata presidentinlinnaan ? Muuten pitäiskö nauttia Pariisin kulttuuritarjonnasta ja mennä paljon mainostetun muotisuunittelijan valokuvanäyttelyyn ?

Pariisi on hyviä ideoita tulvillaan ja tekemistä ja tapahtumia riittää. Mutta tuntuu, että elän liian usein jonkunlaisessa telepatia-suhteessa kaikkien muiden pariisilaisten kanssa. He ovat saaneet kanssani aina saman inspiraationvälähdyksen aamulla herätessään.

Yleensä pursuava uteliaisuuteni ja intoni nauttia Pariisin kulttuurin rikkaudesta laskee kuin lehmän häntä siinä vaiheessa, kun näen museon edessä jonottavan ihmismäärän tai kun presidentinlinnan tutustumiskäynnillä kerrotaan olevan aamupäivällä jo kuuden tunnin jono. Kesällä siis kannattaisi mennä piknikille toukokuisena arkipäivänä kun on puolipilvistä ja sääennuste pitää vesikuuroja mahdollisina.

Opin polku kunnon pariisilaiseksi on ollut siis välillä kivikkoinen tie. Olen opetellut ennakoimista ja ihmismassan sietämistä. Sunnuntai-iltapäivät ei ole ainoa asia, jossa olen samalla aallonpituudella pariisilaisten kanssa. Pystyn saamaan yhteyden jopa valtaosaan ranskalaisista ja valtavaan joukkoon ulkomaalaisia sukeltaessani haaveilemaan lomista. Lomat tietenkin aikataulutan sopimaan kaikkien muidenkin ranskalaisten loma-aikoihin, kesäkuun puolestavälistä elokuun puoleenväliin, silloin kun on takuuvarmasti upeimmat säät.

Taas kerran onnistuin siinä, sain todennäköisesti vuosikymmenen omaperäisimmän lomaidean. Pienet hehkulamput syttyvät pääni päälle yksi toisensa jälkeen. Idyllinen talo jostain Etelä-Ranskasta. Mielellään uima-altaalla. Tarpeeksi iso, jotta mukaan voi kutsua koko suuren perheen.  Ai niin, lentokentän läheisyydestä, jotta Suomesta ei ole liian pitkä aika matkustaa. Lähellä merta, näköalalla, omassa rauhassa, mutta mielellään aika kaupungin keskustassa, ai niin, ja mielellään tietenkin kohtuullisella budjetilla. Olen luova ihminen, taidokas haaveilija elämän herkkusuu.

Istahdan tietokoneeni ääreen ja hetken sormieni sauhuttua näppäimistöllä tunnen miten niille lyödään jämäkkä isku kaksi päivää kuivuneella koppurapatongila. Olkapäälle istahtaa pieni nenäkäs baskeripäinen herra, joka haukkaa kuivaa patonkiansa. Hän pudistelee päätään pettyneenä  muistuttaen minua koppavasti siitä, miten taas kerran olen onnistunut saamaan saman idean unelmalomasta kuin kaikki muutkin.

Hieman lannistuneena puhallan näppejäni, haen tunnollisen suomalaisen sisuni avukseni ja jatkan etsintöjäni ja vertailujani  pitäen itsepäisesti unelmistani kiinni. Täytyyhän jokaisessa jonossa olla ensimmäinen onnekas, joka pääsee sisään välttäen mahdollisesti kuuden tunnin jonotuksen tai kannoilla kääntymisen ja luovuttamisen katkeruuden.

Pidän peukkuni terävästi pystyssä ja muilla sormilla naputan uhmakkaasti koko Rivieran vuokrattavat loma-asunnut läpi. Ja sitten, TÄRPPI ! Aika pysähtyy hetkeksi, vajoan taas unelmoimaan pursuavasta perheidyllistä ja kesälomasta täydellisessä ympäristössä. Sitten kaikki kiihtyy. On toimittava, jotta voin kerrankin olla jonon ensimmäinen onnekas ! Hoidamme ennakkovarauksen, liput Suomesta, liput Pariisista, aloitamme ohjelman suunittelun, kollektiivisen unelmoinnin, neuvottelut ja viestinnän ristiin rastiin. Tohinan rauhoituttua hengästyneenä ja onnellisena  käännän katseeni ensin toiselle olalleni. Näytän kieltä koppavalle patonginnakertajalle, joka ei uskonut minun oppivani koskaan ennakoivaksi pariisittareksi. Sitten käännän katseeni toiselle olalleni ja nostan pienen sisu-herran ilmaan onnitellen taas kerran hänen sinnikkyyttänsä ja tahtoansa. Nyt on lupa keskittyä hetken peukaloiden pyörittämiseen ja tulevasta lomasta haaveiluun.

Askel eteenpäin pariisitar-koulussani : tartu tärppiin ja pistä tohinaksi ! Se palkitaan.

Saippuaooppera ranskalaisittain : Hollande –Trierweiler –Gayet

Vaikuttaa siltä, että kansa tarvitsee leivän ja sirkushuvien lisäksi henkilön, jota saa kaikella luvalla pilkata. Se on julmaa, mutta koska emme tunne häntä henkiökohtaisesti unohdamme rippeetkin myötätunnosta. Illallisen ääressä tämä henkilö toimii takuuvarmana keskustelun avaajana, kaikki ovat yksimielisiä hänen typeryydestään, hän raivostuttaa ja naurattaa, viihdyttää meitä uusilla juonteenkäänteillään.

Suomessa tämä rooli näytettäisiin antavan helposti suhteellisen harmittomille nykäsille ja tukiaisille, mutta täällä Ranskassa jatkuvan arvostelun, pilkan ja juoruilun kohteena ovat presidentit, kukin vuorollaan. Heti Francois Holland :in valinnan jälkeen media keskittyi rakentamaan hänestä kömpelön, typerän, hitaan ja ennenkaikkea virkaansa epäpätevän kuvan. Häntä kutsutaan hyytelöksi, pieneksi vitsiniekaksi, vaahtokarkiksi, pingviiniksi. Ei kovin imartelevaa miehelle, jolta odotetaan jykeviä hartioita, vankkaa selkärankaa, karismaa ja uskottavuutta.

Uusimmat juorut pikku pingviinistämme ovat varmasti kantautuneet Suomeenkin. Valta on aina tuonut mukanaan kauniita naisia. Ei kait siis ole yllättävää, että perunalta näyttävä presidenttimme on saanut sisäisellä kauneudellaan ja piilevällä viisaudellaan hurmattua kauniin ja tietenkin lähes 20 vuotta nuoremman näyttelijättären Julie Gayet :in. Emme tarvitse saippuaoopperoita, juorut korkeimman eliitin juonenkäänteistä ovat niin mehukkaita.

Tiivistän kansallisen « kaunareidemme » viimeisimmät jaksot parin viikon ajalta. Kaikki lähti liikkeelle kun Voici-juorulehti paljasti presidenttimme salarakkaan. Jotta salaperäisten tapaamisten näyttämö olisi tarpeeksi yllätyksellinen, lemmenpesäksi oli valittu korsikalaiseen mafiaan kuuluvan 2013 ehdollisen vankeusrangaistuksen saaneen Michel Ferracci :n asunto presidentin virka-asunnon läheisyydestä. Jälkeenpäin on vakuuteltu, että kyseessä on täysin järjetön valhe. Lehtitietojen mukaan suhde on kestänyt jo kaksi vuotta ja pysynyt täysin salassa presidenttimme viralliselta naisystävältä Valérie Trierweiler :ilta. Uusimmat villit juorut, joita tänään on kiirehditty syyttämään perättömiksi, kertovat kuinka Trierweiler sai Voici-juorulehden nähtyään hermoromahduksen ja tuhosi täysin Holland :in virallisen työhuoneen. Hän olisi huhujen mukaan rikkonut valtion arvokkaita taideteoksia, antiikkia ja muuta omaisuutta aiheuttaen 3 miljoonan euron vahingot. Jotta ihmisten mieliin iskostuisi vielä vaikuttavampi otos saippuasarjasta, juorut kertovat kuinka turvamiehet olivat joutuneet tulemaan lopulta väliin pistäen « premièr dame » :mme kankkuun ruiskeen rauhoittavaa, jotta hänet saatiin baareille ja sairaalaan rauhoittumaan.

Petetty nainen, vaarallinen nainen, miten sairaalassa turvassa/eristyksessä oleva « lepäävä » naarasleijona saadaan pidettyä tyynenä ja käyttäytymään koreasti vihdoin vapaaksi päästyään ?

Entä kuka voi olla tämän petollisen kolmiodraaman paljastumisen takana ? Kansa heittää vettä myllyyn, Dominique Strauss-Kahn, astu näyttämölle, kansa huutaa ! Mikä voisikaan olla mehukkaampi teoria kuin DSK:n kosto ? Dominique Strauss-Kahnista povattiin presidenttiä Sarkozyn seuraajaksi hänen ollessaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja. Salaliittoteoriat väittävät, että Martine Aubry ja Francois Hollande tunsivat DSK :n heikkouden naisiin ja he olisivat siten virittäneet kuuluisan ansan Sofitel-hotellissa. DSK :n langetessa hotellisiivoojan seksuaaliseen häirintään, hän joutui jättämään presidentinehdokkuutensa.

Toisaalta Holland :in ex-vaimolla on kaikki ainekset kaunaan, hän hävisi Sarkozylle presidentinvaaleissa ja hänestä ei tullut edes First Lady :ä Fraçois Hollanden valitessa rinnaleen nuoremman naisen.

Hyytelö tärisee, kansa odottaa malttamattomana uutta jaksoa lempi saippuasarjastansa Elyseestä. Ja minä pikku ranskareportteri pidin teidät ajan tasalla siltä varalta, jos arki niin mukavan ja suositun Niinistön kanssa välillä tylsistyttää.

Kuva: vivi mac

Kuinka kasvatetaan Bébé suomalaisittain ?

Pitkältä joululomalta Suomessa mukaani tarttui paljon huomiota saanut Pamela Druckerman :in kirja « Kuinka kasvattaa bébé » . Kirja kuuluu mielestäni hupilukemisen sarjaan, vähän samaan tyyliin kuin naistenlehtien parisuhdepohdinnat. Tiedoksi heille, jotka eivät ole kirjasta kuulleet, siinä käsitellään amerikkalaisen ja ranskalaisen vanhemmuuden eroja ja pariisilaisten äitien tapaa kasvattaa lapsistaan sivistyneitä, helppoja ja sopeutuvia.

Kirjasta tulee sellainen olo, että amerikkalaiset äidit olisivat hyvin pihalla, täysin maalaisjärjen ulottumattomissa, neuroottisia ja lukemattomien tutkimustulosten, lapsipsykologien ja journalistien heitteleminä kuin merihädässä olevia poloja, jotka ovat pulassa lastensa kanssa. Ranskalaisista äideistä annetaan mielikuva kasvattajina, jotka luonnostaan osaisaavat kouluttaa hienovaraisesti lapsensa kaunistapaisiksi unelmalapsiksi.  Jokainen tietenkin oivaltaa kyseessä olevan reipas yleistäminen, mutta taitaa rivien väliin silti olla kylvettynä muutama totuuden siemen.

Voi kun tämän vertailun saisi Suomen ja Ranskan osalta. Kummalla puolella te Suomessa asuvat äidit tunnette olevanne ?  Nukkuvatko lapsenne täydet yöt jo muutaman kuukauden ikäisinä ? Miten suhtaudutte lapsienne ruokiin, ovatko he minikokoisia herkkusuita, jotka haluavat maistella yhtä erikoisia ruokia kuin tekin vai menettekö ihan mieluusti vauvanruokalinjalla ? Leipovatko pikkutaaperot kanssanne vai yritättekö pitää täystuhon mahdollisimman kaukana jauhopurkista ?

Mietin omalta osaltani, että onko minusta tullut pikkuhiljaa suomenranskalainen vai muistuttaako ranskalaisten kasvatus arvoiltaan suomalaista tapaa opettaa lapset elämään ?

Toisaalta kirjasta huomaa taas kerran miten äidit yhtenään vertaa itseään toisiin ja miettii ovatko he parhaalla tavalla äitejä, he kyseenalaistavat valintojaan ja miettivät osaavatko he edistää ja auttaa lasta kasvussaan. Itsekin törmään jatkuvasti kommetteihin jotka saavat käsikarvani jumppaamaan. Miksi se oma tapa olisi oikea tai väärä ? Jos tietty tapa toimia sopii omaan lapseen, omaan elämäntapaan ja omaan perheeseen ja lapsen kanssa on helppoa elää arjessa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, niin se on varmasti jo hyvä. Tuskin sormiruokailu, alle vuoden ikäisen vaipattomuus, hienot vaatteet vs. käytännöllinen kura-asulook, unikoulu tai perhepeti tekevät kenestäkään yksinään parempaa aikuista tai onnellisempaa lasta.

Tämä oli taas tälläinen lapsiteema kahden eri kulttuurien tavoista kasvattaa lapset. Olisi ihan mahtava saada kommetteja, heiltä jotka ovat kirjan lukeneet tai jotka muuten haluavat jakaa näkemyksensä.

Nautinnollista vuotta 2014 !

Piknik ranskalaisittain

Piknik ranskalaisittain

Elämä on täyttynyt viime vuosien aikana kovasti sekä omalta että ranskalaisten ystäviemme osalta. Perheet ovat kasvaneet ja monet ovat lähteneet neliömetrien tai työn perässä pois Pariisin keskustasta. Samalla ystävien näkeminen on hankaloitunut entisestään.

Ranskalaisessa kulttuurissa ystäviä nähdään perinteisesti lounaan tai illallisen yhteydessä, pitkän kaavan mukaan. Vieraille tarjoiltava ateria koostuu oikeaoppisesti alkujuomista ja –naposteluista, alkuruoasta, pääruoasta, juustoista, jälkiruoasta ja lopuksi vielä kahveista. Kaikki yksi kerrallaan ja nautiskellen, viiniä tietysti maistellen. Lounaan alkaessa puolelta päivin se loppuu välillä vasta viideltä ! Lisäksi valmistelut vie paljon aikaa ja ovat myös aika kalliita. Onkin siten ymmärrettävää, ettei joka viikonloppu ole mahdollisuus kutsua ja kestitä.  

Omassa lapsuudenkodissani vieraat tulivat ja menivät, kutsuttuina, heidän itsensä kutsumina ja spontaanisti poiketen. Ovet olivat avoimet ja vierailijoita riitti, se oli mukavaa! Heille tarjottiin useimmiten kahvit ja mitä milloinkin oli tehtynä ; piirakkaa, pullaa, tuoreita sämpylöitä. He tulivat tapaamaan meitä, eivät kestittäviksi. He olivat aina tervetulleita, perhe jatkoi elämäänsä siinä ohessa, istuttiin kahvipöydän ääreen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, välillä vierailijat piipahtivat vain eteisessä.  Emme kysyneet heiltä, mitä he mieluiten joisivat? Kelpaisiko olut, alkuviini, Perrier, Coca Cola vai tuoremehu? Emme pahoitelleet, ettei kivennäisvettä ollut raikkaana vain huoneenlämpöisenä. Lapsuudenkodissani tarjottiin kahvia, jopa teetä kahvittomille, ja se riitti juomaksi. Se oli minusta ihanan spontaania, rentoa ja sosiaalista.

Toki nuoret perheet Ranskassakin yrittävät tehdä asiat vähän rennommin, muuten kukaan ei näkisi ketään. Läheisten ystäviemme kanssa sovimme usein, että jokainen pariskunta osallistuu lounaaseen, yksi pariskunta tuo alkuruoan, toinen jälkiruoan, kolmas viinit jne. Se on sinänsä kätevää ja helpottaa isäntäparia rahallisesti ja säästää heitä paljolta työltä. Mielestäni tämän kaltaiset lounaspiknikit ovat aivan mainioita, jokainen osallistuu joko kokkaamalla tai leipomalla itse omia bravuureitaan tai ostamalla valmiita herkkuja erikoismyymälöistä.

Toki ei voi yleistää, puhun vain omasta ystäväpiiristäni ja perinteisestä ranskalaisesta tavasta tavata ystäviä. Toisin silti mielelläni Ranskaan hippusen lisää suomalaista kulttuuriani mutkattomasta tavasta tavata spontaanisti ja rennosti ilman hirveää työtä järjestää leppoisa iltapäivä ystävien seurassa.

Blogini yksi tarkoitus on tutustua Suomen ja Ranskan erilaisuuksiin ja napata kummastakin kulttuurista mukavia tapoja, joita voi soveltaa omassa elämässään. Minä haluasin tutustuttaa ystävämme suomalaiseen « avoimet ovet – kahvittelukulttuuriin », ehkä teille voisi olla erilaista kokeilla  ystävien kesken « ranskalaista lounas-piknikkiä ». Vai mitäs sanotte ?

Ensi viikolla matkustan Suomeen kahvittelemaan ja jakamaan pienen hetken arkea mahdollisimman monien kanssa.

 

 

Kuva pienistä purtavista alkudrinkin kanssa.

 

A bientôt.

Puhuukohan Pikku Monsieur:kin pian kiinaa ?

Puhuukohan Pikku Monsieur:kin pian kiinaa ?


Kaksikielisenä perheenä ja aiheeseen syvälle sukeltaneena usein mietityttää mitenköhän meidän yksivuotias Pikku Monsieur oppii kaksikieliseksi. Aikoinaan maallikkona tuntui kovin luonnolliselta ja itsestäänselvältä, että monikielisen perheen lapsista tulee monikielisiä. Kohdallani taas kerran toimii sananlasku « Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä ». En tiennyt, että monet kaksi- tai usempikieliset perheet voivat tehdä valtavan työn ja siitä huolimatta heidän lapset eivät koskaan opi puhumaan kaikkia perheen kieliä sujuvasti.

Kuten koko kasvatustyön, myös kaksikielisyyteen kasvattamisen motto on ilmeisesti johdonmukaisuus. Olen ainakin siinä mielessä johdonmukainen, että yritän joka kerta ja joka tilanteessa parhaani. Teen kaikkeni tukeakseni lapseni suomenkielen oppimista, mutta siten, ettei se heikentäisi isän, äidin ja lapsen välistä kolminkeskistä kommunikaatiota. Usein on kuitenkin hetkiä, etten lapselleni puhuessani kommunikoi ainoastaan hänen kanssaan vaan samalla myös hänen isänsä kanssa. Mielestäni olisi sääli, jos näissä kolmenkeskisissä tilanteissa en sallisi itselleni ranskankieltä.

Toisaalta saan kuulla myös kommentteja, että puhun kovasti suomea lapselleni ja hän tuntuu ymmärtävän paremmin suomea kuin ranskaa. Kaikki on toki sitä mieltä, että kaksikielisyys on hyväksi, mutta « eiköhän se oppisi suomen kuitenkin, vaikka pitäisit kiinni myös hänen ranskankielenkehityksestä» ja « Olisihan sääli, ettei hän olisi koulun alkaessa kolmivuotiaana samalla tasolla kuin muut lapset ». Mielestäni ei ole vielä kauhean suuri katastrofi, jos 3-vuotias ei esikouluun mennessä ekan kuukauden aikana ymmärrä ihan kaikkea ranskaksi vaan osaa « ainoastaan» kahden kielen alkeet ja kirii ranskalaiset lapset kiinni kuukaudessa kahdessa. Taidan olla vasta taistelun ensimetreillä ja sisua varmasti tulen tarvitsemaan. Oman äidinkielen puhuminen lapsen kanssa ei mielestäni ole itsekyyttä tai joustamattomuutta, vain suuri lahja rikkaan kulttuuriperninnön, sosiaalisen verkoston ja tulevaisuuden kannalta.

Olen kokopäiväisesti suomenkielinen äiti, mutta suurimman osan ajastani ranskankielinen aikuinen. Kommunikaationi suomeksi on jokseenkin rajoittunutta, keskusteluni ovat tavallisia arkisia aiheita lapsen, suomalaisten ystävieni ja perheenjäsenieni kanssa. Suomen kieleni ei siis pysy mukanani joka tilanteessa sen käytön rajoittuessa hyvin arkisiin aiheisiin. Suomeni siis ajan kuluessa köyhtyy ja minun pitäisi omalla suomellani ruokkia pieni poikani kaksikieliseksi. Miten käy kun huomaan jo nyt puheessani sekoittavan siilin ja hiiren tai unohtaneeni eläinten ääntelyiden suomenkieliset versiot, niin ranskassa kukko ei tietenkään sano « kukkokiekuu » vaan « cocorico ». Ehkä pian Pikku Monsieur :n kuullaan oivaltavan, että « cucko tekee cocorikiecoo ».

Kieltä on mukava käyttää ja sen kanssa rikastuttaa viestintäänsä, leikkiä sanoilla ja osallistua keskusteluun, kun sen hallitsee hyvin. Kun kieli takkuilee koko kommunikaatiotilanne tuntuu tukalammalta. Lapset erottavat hienovaraisetkin aksentit puheesta ja pitävät erilaisella aksentilla puhuvaa henkilöä outona. Muistan kuinka pieni ranskalainen tyttö kysyi minulta muutama vuosi sitten : « puhutko sinä kiinaa? » En heti ymmärtänyt, sillä puhuin pikkutytön kanssa ranskaa. Hän oli tarkkaavaisena huomannut, etten puhu ranskaa ihan samalla tavalla kuin hän. Taisin punastua.

Toivon, että Pikku Monsieur jonain päivänä voisi rennosti heittää huulta suomeksi, siten ettei kukaan Suomen vierailulla luulisi hänen puhuvan kiinaa. Siihen tavoitteeseen päästäkseni yritän löytää suomenkielisiä laadukkaita kirjoja, joiden avulla voin rikastuttaa hänen kehittyvää kieltänsä ja samalla pitää yllä omaani. Jos hänen kielensä kehitys jää vain minun suomenkielen hallitsemisen varaan niin hän oppii varmasti äitinsä tavoi sanomaan « sopii kuin nenän päähän », « tulipas siitä kurja sanaharakka » ja « voi jopas se kissa nyt reklamoi siellä kopissansa ». Katsotaan siis mihin se päärynä puusta putoaa ;)

Ostaisin mielelläni lähelläni olevan lastenkirjakaupan tyhjäksi, niin loistava lastenkirjavalikoima heillä on. Jos teillä on mahdollisuus ja lastenkirjat kiinostavat niin suosittelen ehdottomasti Pariisissa tutustumaan Chantelivre kirjakauppaan. (13 Rue de Sèvres, 75006 Paris +33 1 45 48 87 90 http://www.chantelivre.com). Heillä on esimerkiksi erinomainen valikoima pienille suunnattuja kuvakirjoja. Lisäksi suosittelen lastenkirjailija Hervé Tullet :ia, joka tekee visuaalisesti lapsia kiinostavia kirjoja ja joita ransklaiset kasvatuksen ammattilaiset suosittelevat. Hervé Tullet :n kirjoja saa myös Akateemisen kirjakaupan kautta.







Jos teillä on vastaavasti vinkata joitain laadukkaita suomenkielisiä lastenkirjoja, niin olisin todella iloinen.